Cochlear on tuonut markkinoille Aqua-vesisuojan, jonka avulla Nucleus5 -sisäkorvaistuteprosessorin kanssa voi mennä uimaan ja suihkuun. Testasin vesisuojapussia lapseni kanssa.
Minulla on kohta 3-vuotias vaikeasti kuulovammainen poika, jolla on ollut sisäkorvaistutteet reilun vuoden. Hän ymmärtää puhekieltä ja puhuu itse pieniä lauseita. Istutteita ei ole voinut aikaisemmin käyttää uidessa, joten silloin olen kommunikoinut lapselleni viittomalla. Koska poika kommunikoi istutteiden kanssa hyvin puheella, on hänen nykyisin ollut vaikeuksia orientoitua pelkkien viittomien käyttöön kylpylässä. Hän on myös vikkeläkinttuinen, joten uintireissumme ovat olleet aika vauhdikkaita, eikä vaaratilanteilta olla vältytty. Cochlearin uusi vesisuoja tuli meille siis todella tarpeeseen.
Vesisuoja on pehmeästä muovista valmistettu muotoiltu, kertakäyttöinen, tiiviisti suljettu pussi. Prosessori oli helppo laittaa pussiin ja se istui lapsen päähän hyvin. Prosessori pusseineen pysyi hyvin päässä suihkussa, uidessa ja sukeltaessa. Ainoastaan lapsen hypätessä veteen korkeammalta laidalta, prosessori putosi. Olin kiinnittänyt pussin varmuuden vuoksi puuvillalangalla pussin kiinnitysreiästä lapsen uimapuvun olkahihnaan. Näin pussi prosessoreineen ei ehtinyt karata kauas pudotessaan. Pussi on myös valmistettu sellaisesta materiaalista, että se kelluu. Isommilla lapsilla ja aikuisilla putoamisen voi välttää käyttämällä uimalakkia. Toisaalta, jos ei aio kovasti hyppiä veteen tai laskea vesiliukumäestä sukelluksiin asti, niin prosessori pusseineen pysyy kyllä hyvin matkassa mukana.
Vesisuoja on kerrassaan mahtava tuote. Se lisäsi turvallisuutta hurjasti. Lapsi pystyi kuuntelemaan ohjeita ja oli kylpylässä selvästi rauhallisempi. Halusin suojan käyttöön juuri turvallisuussyistä, mutta se toi paljon enemmän. En ollut ajatellut, että näin pieni, kuulemista opetteleva lapsi osaa nauttia veden äänistä. Mutta niin siinä kävi. Olemme käyneet vauvauinnista lähtien samassa pienessä kylpylässä. Tällä kertaa elämys oli erilainen. Heti kun astuimme allasosastolle, lapsen silmät levisivät hämmästyksestä ja hän kääntyi katsomaan minua suu virneessä. Veteen päästyään hän käkätti ääneen. Siinä me sitten yhdessä ihmettelimme tutussa kylpylässä olevaa suihkulähdettä kuin se olisi siihen juuri tuotu. Seisoimme suihkulähteen alla ja kuuntelimme. Ikinä aiemmin poika ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota suihkulähteeseen.
Lapsemme on aina nauttinut uimisesta, mutta aikaisemmin hän on touhunnut uidessa itsekseen, eikä hän ei ole juurikaan tehnyt aloitteita kommunikaatioon. Vaikka hän prosessorit päässä juttelee kovasti, niin uidessa ilman prosessoreja hän on ollut hyvin hiljainen. Nyt hän höpötti ja huomioi ympäristöään taukoamatta ääneen. Hän heitteli palloa hypäten sen perään ja nauraa käkätti. Hän pysähtyi kuuntelemaan, kun vesihierontalaite alkoi pauhata. Ja mikä ihmeellisintä; lapsi joka on vauvasta asti inhonnut selällään vedessä oloa, kallisti nyt yhä uudestaan päätään taaksepäin kuullakseen veden äänen.
Muutaman päivän kuluttua kokeilimme vesisuojaa kotona kylvyssä. Oli ihanaa pystyä juttelemaan kylpevän lapsen kanssa ja jakamaan asioita puheella. Poika on aina pitänyt kylvyssä purkeilla leikkimisestä ja nyt sekin sai erilaisen ulottuvuuden. Hän kaatoi hitaasti vettä purkista toiseen ja kommentoi minulle joka kerta: ”Vettä, kuuluu ääni”.
Kyllä tämä lapsen kuulemisen matka on ollut ihmeellinen myös äidille ja näköjään se jatkuu edelleen.
Mari Vassinen
Mari on kohta 3-vuotiaan sisäkorvaistutetta käyttävän pojan äiti
