Kuulevien vanhempien kuuro lapsi ja ainoa kuuro myös varhaisessa elinpiirissään – siinä lähtökohdat nuoruusiässä läpikäymälleni vaikealle identiteettikriisille. Olin täysin hukassa itseltäni: En tiennyt, olisinko kuuleva vai kuuro, ja mikä olisi äidinkieleni. Sen ajan kuurojen kuntoutus- ja koulutuspolitiikka jättivät minut ja perheeni painiskelemaan yksin näiden ongelmien kanssa. Kriisi olisi voinut päättyä traagisesti, mutta niin ei kohdallani onneksi käynyt. Kuitenkin vasta vuosien etsikkoajan jälkeen löysin lopulta kuuron identiteetin ja samalla suomalaisen viittomakielen omaksi äidinkielekseni. Nyt saan kuulua ylpeänä viittomakielisenä kuurona kieli- ja kulttuurivähemmistöön.
Olen suunnitellut kirjan (Viiton – olen olemassa) kirjoittamista elämästäni vuodesta 2002 lähtien, koska haluan jakaa kokemukseni kenen tahansa kieli- ja kulttuurivähemmistöön kuuluvan kanssa. Meitä on moneksi – on maahanmuuttajia, suomenruotsalaisia, kuuroja, romaneja, saamelaisia jne. Aihe on yhteiskunnassamme erittäin ajankohtainen, sillä kieli- ja kulttuurivähemmistöt ovat nousseet viime aikoina parrasvaloihin entistä näkyvämmin. Valtaväestön olisi hyvä tietää, mitä meillä vähemmistöillä on kerrottavanamme.
Kirjani tavoitteena on tuoda esiin viittomakielen ja kuurouden erityispiirteitä, joista moni ei tiedä juuri mitään. Näitä piirteitä tarkastellaan kirjassa eri näkökulmista käsin, myös tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Kirjaprojektissani ovat olleet mukana äitini Sisko-Margit Syväoja, koulutukseltaan psykiatrian erikoislääkäri, joka kertoo kasvutarinani omina lukuinaan, sekä kuuro ammattikuvaaja Jussi Rinta-Hoiska, jonka ottamat valokuvat piirtävät puolestaan kuvakertomuksen kirjoitetun tarinan rinnalle. Mukaan on liitetty myös kuvia, jotka havainnollistavat viittomakieltä. Toinen kuuro ammattilainen Tiina Särkkä on toteuttanut kirjan taiton. Kuuron perspektiivin, viittomakielen visuaalisuuden sekä sen muidenkin hyötyjen tulee näkyä paitsi kirjan tekstissä myös sen kuvissa.
Usein ajatellaan, että vähemmistöillä on asiat huonosti, ja niissä elävät ovat valtaväestöstä jotenkin – negatiivisessa mielessä – poikkeavia. Sukeltaminen vähemmistöjen maailmaan voi avata aivan toisenlaisen näkymän. Kirjani tarjoaa oivan työvälineen kuurojen maailmaan eläytymiselle. Samalla se antaa vahvoja näyttöjä kuurouden ja viittomakielen hyödyistä niin kuuroille itselleen kuin koko valtaväestölle. Tähän kiteytyy kirjani keskeisin tavoite.
Juhana Salonen
Kuva: Jussi Rinta-Hoiska
