Kuva: Elina Penninkangs Monessa perheessä mietitään lasten muuttuessa nuoriksi teineiksi, kuinka vanhemmat voisivat tukea murrosikäisiä hyvään, tasapainoiseen elämään. Perhe- ja psykoterapeutti Ritva Parkas vastaa Napin esittämiin kysymyksiin.
Minkälainen on hyvä itsetunto?
Itsetunto syntyy kahden erilaisen mekanismin kautta. Psykologiassa puhutaan annetusta ja hankitusta itsetunnosta. Annetun itsetunnon rakentuminen lähtee lapsen kokemuksista siitä, miten hänen hoivan ja rakkauden perustarpeisiinsa on vastattu. Annettu itsetunto tulee lähinnä vanhempien antamasta rakkaudesta, hyväksynnästä, hoivasta ja siitä kiitoksesta ja palautteesta mitä lapsi saa vain olemalla oma ihana itsensä. Tämän itsetunnon vanhemmat antavat lapselleen kuin ”lahjana” ilman, että lapsen tarvitsee tehdä sen eteen mitään. Varhaisen itsetunnon kehityksen tärkeä ohje on, että vauvalle annetaan rakkautta ja hellimistä niin paljon kuin suinkin.
Hankittu itsetunto taas kehittyy lapselle ja nuorelle havaintojen ja kokemusten kautta. Hyvä itsetunto syntyy onnistumisen kokemuksista, jolloin nuori itse havaitsee selviävänsä ja pärjäävänsä. Hankittu itsetunto on seurausta nuoren omasta suoriutumisesta ja perustuu hänen omiin kokemuksiinsa ja saamaansa palautteeseen. Se voi rakentua myös pettymyksistä ja saadusta ikävästä palautteesta.
Molemmilla tavoilla voi saada hyvän itsetunnon, mutta erilaisen. Ideaali tilanne on silloin, jos sekä annettu että hankittu itsetunto ovat hyviä. Silloin kaikki itsetunnon alueet ovat vahvoja. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Kun perusitsetunto on vahva, ihminen kykenee sietämään pettymyksiä ja vastoinkäymisiä ilman että ne vievät itseluottamuksen. Hän pystyy ottamaan vastaan haasteita ja kerää hyvällä suoriutumisellaan yhä enemmän onnistumisen kokemuksia. Hyvä itsetunto rakentuu pala palata ja vuosi vuodelta. Se ei ole vain itsensä tuntemista ja arvostamista, vaan myös osa elämänhallintaa ja hyvinvointia. Varhaiset kokemukset siis luovat pohjan itsetunnolle. Jokaisesta voi kasvaa oikein tuettuna itseään arvostava ja toisten kanssa pärjäävä persoona.
Murrosikä on kaikille nuorille epävarmaa aikaa. Kannattaako kasvattajan muistella omaa murrosikäänsä, kun yrittää tukea murrosikäistä?
Palaaminen muistoissa omaan nuoruuteen ja murrosikään on erittäin tarpeellista. Oman kokemusmaailman ja muistojen kautta voi paremmin ymmärtää omaa nuorta ja sitä tunteiden vuoristorataa, mihin murrosikäinen nuori välillä joutuu. On hyvä palata myös omiin sen aikaisiin tunteisiin, odotuksiin ja toiveisiin suhteessa omiin vanhempiin. Palauta mieleen mitä silloin ajattelit, unelmoit, pelkäsit ja mitä vastaan kapinoit – ehkä sitten paremmin ymmärrät murrosiässä olevaa nuortasi.
Kuinka paljon murrosikäisen kanssa kannattaa keskustella?
Keskustella kannattaa niin paljon kuin mahdollista. Ole kuitenkin vanhempana herkkänä keskustelutilanteen suhteen. Nuori haluaa keskustella asioistaan silloin, kun se hänestä tuntuu tärkeältä. Jos nuori hakeutuu lähellesi jutellakseen jostain, keskeytä kaikki muu tekeminen siksi aikaa, koska jos olet kiireinen ja asetat muut asiat nuorta tärkeämmäksi, tilanne on menetetty. Nuori on herkkä lukemaan sinua, ja vaikka yrität myöhemmin paikata tilannetta, se ei onnistu. Juna meni jo.
Entä jos nuori ei halua keskustella? Kuinka hänet voisi saada keskustelemaan?
Jos haluat keskustella murrosikäisen nuoren kanssa, niin aloita keskustelukulttuurin luominen jo silloin kun lapsi on pieni. Kun lapsi tottuu siihen, että kodissa vaihdetaan päivittäin kuulumiset ja arvostetaan jokaisen perheenjäsenen ajatuksia ja mielipiteitä, luo rutiini vahvan pohjan sille, että myös murkkuikäinen kertoo asioistaan. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa keskustelemaan. Käytä tunneälyä ja tilannetajua keskusteluyhteyden luomiseksi. Keskustelutilanne rakentuu yleensä luontevasti jonkin tekemisen yhteydessä tai vaikka kahden kesken automatkalla. Tärkeää on, että nuori tuntee että olet läsnäoleva, lämmin ja vastaanottava vanhempi. Älä utele, paheksu tai tuomitse. Mieti mitä itse toivot kuuntelijalta silloin, kun haluat jutella jostain sinulle tärkeästä asiasta. Lapsesi on todennäköisesti kaltaisesi.
Kuinka tukea kuulovammaisen nuoren itsetuntoa niin, ettei hän koe tukemista väkinäisenä tuputtamisena?
Anna hyvää palautetta silloin, kun siihen on aihetta. Kehu nuorta erityisesti silloin, kun hän on suoriutunut tai tehnyt jotakin mikä hänelle on ollut epämiellyttävää tai vaikeaa. Anna palautetta mieluimmin tekemisestä kuin tuloksesta. Muistathan, että nuori on erityisen tarkka siitä mitä kehonkielesi kertoo. Anna hyväksyviä katseita, hymyä, kosketuksia (jos nuori suostuu niitä vastaanottamaan), anna kehut suoraan sydämestä. Nuori erottaa heti, jos olet falski.
Minkälaisia havaintoja sinulla on, kuinka kuulovammaisuus voi vaikuttaa nuoren itsetuntoon?
Kuulovamma sinällään ei vaikuta nuoren itsetuntoon, vaan ympäristö jossa nuori elää. Jos lapsi saa kokea vauvaiästä asti olevansa ihana ja täydellinen vanhempiensa rakastama lapsi, hän saa hyvät lähtökohdat elämälleen ja itsetunnolleen. Vanhempien kannattaa kuitenkin olla herkillä koko ajan oman lapsensa suhteen ja seurata sitä miten ympäristön muut aikuiset ja lapset suhtautuvat häneen. Toivoisin jokaisen kuulovammaisen lapsen ympärille mitä parhaimpia ja ymmärtäväisempiä aikuisia ja lapsia niin päivähoidossa, koulussa, kerhoissa kuin harrastuksissa. Asiallinen tieto lapsen kuulovammasta on tärkeää lapselle itselleen ja hänen kanssaan tekemisissä oleville. On tärkeää, että nuori uskaltaa pyytää ihmisiä puhumaan selkeämmin tai toistamaan, jotta saa selvää mitä/mistä puhutaan. Kun ei kuule hyvin, voi helpommin alkaa luulemaan kuulemaansa. Väärinkuulemisia varmasti tulee, joten vahvalla itsetunnolla oleva lapsi oppii itse nauramaan myös väärinkuulemisilleen ja saa huumorista hyvän välineen kiusallisiinkin tilanteisiin. Mallita vanhempana sitä, että moka on lahja. Näytä miten sinä hyväksyt itsessäsi epäonnistumiset ja erehdykset ja osaat nauraa niille.
Jos nuori joutuu kokemaan kuulonsa vuoksi kiusaamista tai sosiaaliset tilanteet ja kaverisuhteet ovat hankalia, vaikuttavat ne varmasti myös nuoren itsetuntoon. Kiusaamistilanteisiin tulisi puuttua välittömästi, ja tukea nuorta selviytymään haastavista sosiaalisista tilanteista.
Mikä on vertaistuen merkitys, eli kuinka paljon kuulovammaisen murrosikäisen on hyvä puhua asioista toisten kuulovammaisten nuorten kanssa?
Sanoisin, että vertaistuki on lähes korvaamaton. Olen nähnyt lukuisia tapauksia siitä, että arka, itseensä sulkeutunut, huonolla itsetunnolla varustettu nuori on saatu houkuteltua esimerkiksi nuorten leireille, tai muihin tapahtumiin, ja se mitä vertaistuella on siellä saanut aikaan, on hämmästyttävää. Yksistään se, että nuori näkee muita sisäkorvaistutteita tai kuulokojeita käyttäviä nuoria, on tärkeää. Ajatus siitä, että ”en ole yksin, meitä on paljon muitakin”, on voimaannuttavaa. Se, että kuulee toisten kertomuksia, jotka ovat kuin suoraan omasta elämästä, helpottaa ja rohkaisee puhumaan myös omista kokemuksista. Tunne siitä, että on porukassa jossa ei tarvitse selittää kuulemistaan tai kojeita kenellekään, vapauttaa voimavaroja. Nuoret kertovat, että on upeaa kun joku ymmärtää tunteeni selittämättä.
Murrosiässä temperamentti voi olla hyvinkin herkässä. Miten tätä asiaa voisi lähestyä kasvattajan näkökulmasta?
Omaan ja muiden perheenjäsenten temperamenttiin on hyvä tutustua. Eroavatko ne kovasti toisistaan, vai ovatko kenties samanlaiset. Erilaisen temperamentin ymmärtäminen on joskus haasteellista. Jos tunnistat vanhempana oman temperamenttityylisi, ja omat herkät kohtasi, niin osaat nuoren provosoidessa varoa tunnekarikoitasi ja tyynnytellä aikuisen tavoin itseäsi. Murrosikäisen lapsen yksi perustehtävistä on irrottautua vanhemmistaan ja liittyä ikätovereihin. Irrottautuminen tekee yleensä kipeää ja vaatii voimaa. Voimaa saa aggressiosta ja sitä nuori osaa käyttää kasvaessaan omaksi itsekseen. Muutoksen myllerryksessä nuori muodostaa hiljalleen itsenäisen, aikuisen identiteetin. Voit auttaa nuorta sillä, että et provosoidu, vaan pysyttelet vakaana, turvallisena aikuisena. Tunnista ja nimeä omia tunteitasi, mallita nuorelle se että tunteita tulee ja menee, ne eivät ole vaarallisia ja niitä voi oppia hallitsemaan. Näytä nuorelle, että hän on sinulle se maailman tärkein ja rakkain. Räiskyväkään temperamentti ei oikeuta vanhempaa eikä nuorta käyttäytymään huonosti.
Kuinka paljon tuittuilua pitää hyväksyä? Missä menee raja?
Arki murrosiässä olevan nuoren kanssa on vanhemmalle antoisaa ja haastavaa aikaa. Jokaisen perheen vanhemmat päättävät itse missä tuittuilun raja menee, ja mikä perheessä on sallittua ja mikä ei. Nuoren käyttäytymisessä on hyvä muistaa, että tunteet eivät nouse tyhjästä. Jokaisen tunteen alla on tarpeita, ja tunteet syntyvät joko tyydyttyneistä tai tyydyttämättömistä tarpeista. Jos nuorella on paljon kiukun, raivon, surun tai pelon tunteita, pyri keskustelun avulla selvittämään mikä tarve tunteiden alla on täyttymättä. Aika usein ne tarpeet ovat meille kaikille niin sanottuja isoja perustarpeita; olla hyväksytty, saada kuulua porukkaan, tuntea olevansa rakastettu jne. Keskustellen voitte päästä tunteiden alkulähteille ja olo helpottuu.
Niin kliseiseltä kuin sanonta ”rajat ovat rakkautta” kuulostaakin, niin myös murrosikäisen kohdalla sanonta on totta. Nuori kaipaa rajoja, ja rohkeita vanhempia jotka ne rajat asettavat. Rajat luovat turvallisuutta, ne ovat nuorelle konkreettinen merkki vanhempien välittämisestä ja rakkaudesta. Rajat antavat nuorelle myös mahdollisuuden kapinoida niitä vastaan. Vanhempien tehtävä on olla vanhempia, kaverit ovat nuorella erikseen.
Teksti: Jukka Vuorio
Haastattelu on julkaistu Nappi-lehden numerossa 3/2015.
