Kuva: Cochlear.com (Cochlear Ltd.) Sisäkorvaistuteleikkauksia tehdään kaikissa yliopistosairaaloissa ( HUS, TYKS, TAYS, KYS, OYS). Lapsi nukutetaan leikkauksen ajaksi ja valmistautumisohjeet leikkaukseen saa sairaalasta. Leikkaus kestää 3–5 tuntia, riippuen lapsen iästä, korvan rakenteesta ja siitä leikataanko lapselle 1 vai 2 istutetta. Aika tuntuu odottavasta vanhemmasta pitkältä, joten kannattaa ottaa tekemistä mukaan tai lähteä vaikka kävelylle. Leikkauksen jälkeen lapsi viedään heräämöön ja sieltä tuodaan osastolle kun on herännyt.
Yleensä lapsi viettää sairaalassa leikkausta seuraavan yön, joskus pidempäänkin jos toipuminen sitä vaatii. Yleensä vanhempi voi yöpyä sairaalassa lapsen kanssa. Mukaan kannattaa varata lapselle unilelu tai muu tärkeä lelu, lukemista ja tekemistä.
Leikkauksen kulku
Sisäkorvaistuteleikkaus vastaa normaalia korvaleikkausta. Leikkauksessa korvan taakse tehdään viilto. Sisäkorvaistute (implantti) kiinnitetään korvan takana olevaan luuhun. Korvan takana olevaan luulokerostoon porataan pieni syvennys niin, että se ulottuu välikorvaan saakka. Välikorvan seinään tehdään tarvittaessa hyvin pieni reikä. Sen kautta elektrodi viedään simpukkaan. Elektrodijohdon viennissä voidaan käyttää myös luustossa valmiina olevaa niin sanottua pyöreää ikkunaa. Elektrodi kiinnitetään siten, että johto joustaa lapsen kasvaessa. Sisäisessä osassa on magneetti, jonka avulla ulkoinen antenni pysyy paikallaan ihon pinnalla.
Leikkauksen jälkeen
Lääkäri tarkistaa leikkaushaavan ennen kotiutumista ja yleensä sidosta kevennetään tässä vaiheessa. Kotiinlähtiessä perhe saa ohjeet lepoon, haavan hoitoon ja jatkotoimenpiteisiin liittyen. Ensimmäisten päivien ajan tulee välttää uintia, saunomista ja ylimääräistä rasitusta. Tikit voivat olla itsestään sulavat tai sitten ne poistetaan noin kahden viikon päästä. Istutteen ulkoisen osan eli prosessorin aktivointi on noin kuukauden päästä leikkauksesta, kun haava on parantunut.
Leikkauksen riskit
Leikkaukseen sisältyy riskejä, jotka vanhempien on tiedettävä. Jos riskit huolettavat tai herättävät lisäkysymyksiä, niistä kannattaa keskustella hoitavan tahon kanssa.
Leikkausajankohtana lapsella ei saa olla välikorvantulehdusta tai muutakaan tulehdusta. Mikäli näin käy, leikkausta on siirrettävä koska nukutukseen liittyy tällöin riskejä.
Sisäkorvaistute on vierasesine, vaikka se on erittäin hyvin siedetty. Hyvin vähäisenä riskinä ovat hylkimisreaktio ja tulehdus.
Leikkauksessa porataan korvan takaa aukko, jonka kautta elektrodi viedään sisäkorvaan. Porausaukko kulkee lähellä kasvo- ja makuhermoja. Tilapäinen kasvohermon tunnottomuus tai makuaistin häiriöt ovat mahdollisia. Nykyisillä leikkaustekniikoilla pysyvä kasvohermohalvaus on kuitenkin erittäin epätodennäköinen.
Potilaalla voi leikkauksen jälkeen olla jonkin verran kipuja, jotka pystytään yleensä hyvin hallitsemaan lääkkeillä. Usein lapset toipuvat leikkauksesta nopeasti.
Sisäkorvaistuteleikkaukseen liittyy erittäin vähäinen aivokalvontulehdusriski. Suomessa riskiä on pienennetty ennen leikkausta annettavilla pneumokokki- ja hemophiliusrokotteilla.
Korvassa mahdollisesti oleva jäännöskuulo saatetaan menettää leikkauksessa eli korva voi kuuroutua perinteisessä mielessä. Nykyiset leikkaustekniikat säästävät jäännöskuuloa kuitenkin koko ajan paremmin. Yleensä sisäkorvaistutteen avulla saatu kuulo on aina selkeästi parempi kuin perinteisen kuulokojeen tuoma taso.
Lähteet:
Dosentti Reijo Johansson: Sisäkorvaistutehoito ja kuntoutus. Avaintietokansio. KLVL ry, 2009.
Lapsi ja sisäkorvaistute. Satakieliohjelma.
