Digitaalista kuulokojetta voi verrata pienikokoiseen tietokoneeseen. Digitaalisissa kojeissa pystytään matemaattisesti mallintamalla muokkaamaan vahvistettavaa ääntä erilaisiin kuulon alenemiin ja ääniympäristöihin sopivaksi. Ennen digitaalisia kuulokojeita käytössä olleet analogisesti kuulokojeet vahvistivat kaikkia kuulokojeeseen saapuvia ääniä kovaäänisen tapaan.
Digitaalisissa kuulokojeissa ulkoinen ääni kulkeutuu kojeen mikrofonista AD-muuntimelle, joka muuntaa äänen analogisesta digitaaliseksi. Tämän jälkeen signaali etenee vahvistimelle (Sorri, 2011). Vahvistimella signaalia käsitellään kuulokojeen ominaisuuksien mukaan. Signaali etenee vahvistimelta DA-muuntimelle, joka palauttaa käsitellyn signaalin analogiseen muotoon. Kuuloke välittää lopuksi vahvistetun ja käsitellyn signaalin korvaan kuultavana äänenä.
Kuulokojeiden kulloinenkin kehitystilanne vaikuttaa merkittävästi kuulonkuntoutuksen käytäntöihin (Louekari ja Tuominen, 2010). Nykyisin modernit kuulokojeet ovat digitaalisia ja sisältävät tavallisesti useita erilaisia tilanneohjelmia, suuntamikrofonin ja hälynvaimennusalgoritmeja (Cox et al., 2016). Korkean luokan kuulokojeissa on vielä monimutkaisemmat, automaattisemmat ja mukautuvammat versiot samoista toiminnoista.
Kuulokoje ohjelmoidaan eli säädetään tietokoneen avulla käyttäjän kuulon mukaisesti. Kuulokojeiden säädettävissä olevia toimintoja ja tilanneohjelmia ovat tavallisesti suuntamikrofoni, hälyn vaimennus, vinkumisen esto, puheen selkeyttäminen, tuulesta aiheutuvan kohinan vähentäminen ja musiikin kuunteluun sekä vaihteleviin ääniympäristöihin sopeutuminen. Käyttäjä voi yleensä halutessaan säätää itse kojeen äänenvoimakkuutta.
Äänen suunnan paikantaminen on kuulokojeille haasteellista (Xu ja Han, 2014). Korvantauskuulokojeissa ääntä vastaanottava yksittäinen mikrofoni sijaitsee usein korvalehden takana ja poimii ääniä herkemmin takaviistosta.
Joissain kuulokojeissa on nk. taajuussiirto-ominaisuus, jonka avulla korkeampien taajuuksien ääniä on mahdollista siirtää matalammille taajuuksille (Kirchberger ja Russo, 2016). Taajuussiirron päätarkoituksena on kasvattaa yksilöllisesti puheen ymmärtämistä, jos potilaan kuulosta puuttuu korkeita taajuuksia kokonaan.
Kehittyneimmät kuulokojeet on nykyisin mahdollista yhdistää älylaitteisiin. Teknologiayritys Apple kertoi ensimmäisen kerran MFi-ohjelmasta (Made for iPhone) vuonna 2012. MFi-ohjelman avulla digitaaliset kuulokojeet voidaan yhdistää Applen iOS-käyttöjärjestelmällä varustettuihin laitteisiin. Kun kuulokoje on MFi:n avulla yhdistetty esimerkiksi älypuhelimeen, on älypuhelimesta mahdollista säätää muun muassa kuulokojeiden äänenvoimakkuutta ja vaihtaa kuunteluympäristöön sopivia tilanneohjelmia.
Sami Koivunen
Linkit ja lähteet:
Apple: Made For iPhone, http://www.apple.com/accessibility/iphone/hearing/
Robyn M. Cox, Jani A. Johnson and Jingjing Xu (2016). Impact of Hearing Aid Technology on Outcomes in Daily Life I: The Patients’ Perspective. Ear & Hearing. Saatavilla: http://europepmc.org/abstract/MED/26881981.
Martin Kirchberger and Frank A. Russo (2016). Harmonic Fre-quency Lowering: Effects on the Perception of Music Detail and Sound Quality. Trends in hearing, 20, 2331216515626131.
Hannele Louekari and Annikki Tuominen (2010). Kuulovammaisten lasten hoito foniatrian osastolla. In: Eila Lonka and Kaisa Launonen (eds.), Kuulonkuntoutuksen käytännöt muutoksessa. Palmenia-sarja 71, Helsinki: Gaudeamus.
Martti Sorri. Kuulokojeet. In: Juhani Nuutinen (eds.) (2011), Korva-, nenä- ja kurkkutaudit ja foniatrian perusteet. Korvatieto Oy, 104–107.
Jingjing Xu and Woojae Han (2014). Improvement of Adult BTE Hearing Aid Wearers’ Front/Back Localization Performance Using Digital Pinna-Cue Pre-serving Technologies: An Evidence-Based Review. Korean journal of audiology, 18(3), 97–104.
