Toispuoleinen kuulovamma viittaa tilanteeseen, jossa lapsi ei kuule toisella korvalla normaalisti. Yhdellä korvalla ei kuule yhtä hyvin kuin kahdella. Jos lapsella on toispuoleinen kuulovamma, hänen puheenerotuskykynsä alenee jo vähäisessä taustamelussa ja lapsi joutuu lukemaan huulilta ymmärtääkseen puhetta. Myös suuntakuulo puuttuu yhdellä korvalla kuultaessa. Tuoreiden tutkimusten mukaan toispuoleisesta kuulovammasta onkin suurempi haitta kuin on aikaisemmin ajateltu.
Toispuoleisesti kuulovammaisten lasten kuntoutus ja seuranta voi vaihdella alueesta riippuen. Audiologien sekä kuntouttajien palveluja ei aina välttämättä tarjota. Vanhemmat ja läheiset voivat kuitenkin tarvita neuvoja sekä ohjausta lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen. Esimerkiksi tukiviittomien käytöstä voi olla toispuoleisesta kuulovammaisille lapsille hyötyä samalla tavalla kuin muille kuulovammaisille tai puheenkehityksen häiriöistä kärsivillekin.
Toispuoleisen kuulovamman huomiotta jättäminen varhaiskasvatuksessa ja koulussa voi johtaa lapsen kehittymisen kannalta haitallisiin väärinkäsityksiin hänen luonteestaan tai oppimiskyvystään. Tosiasiassa lapsen kuuloreviiri on vain pienempi kuin muiden, josta seuraa että lapsen on vaikeampi pysyä perässä sellaisessa opetusympäristössä, joka ei ota huomioon lapsen erityistarpeita. Asiaan tulisi puuttua tomerasti, koska lapsen sosiaalisten suhteiden tukeminen on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää.
Huomiota kommunikaatioon
Kuunteluympäristön parantamisen lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää siihen miten hoitaja tai opettaja kommunikoi lapsen kanssa. Päivähoitoon ja kouluun voi saada kuntoutusohjaajan neuvomaan miten lapsen kanssa tulisi kommunikoida ja kuinka kehittää lapsen edellytyksiä oppia tarvittava. Alueesi kuulokeskus voi kertoa mitkä tahot järjestävät opettajille koulutusta ja neuvontaa.
Toispuoleisesti kuuleville lapsille ei aina tarjota kuulokojeita tai muita apuvälineitä, mutta niitä voi pyytää kokeiluun. Vaikka esimerkiksi luujohtokuulokojeen käytöstä ei tulisi pysyvää niin toispuoleisestikin kuuleva lapsi saa siitä suurimman hyödyn puheenoppimisen herkkyyskautena eli 1–3 -vuotiaana. Kun kuuloratoja autetaan kehittymään tarpeeksi aikaisin, on siitä paljon hyötyä myöhemmin ja se tarjoaa uusia mahdollisuuksia symmetrisen kuulon edistämiseen.
Kuntoutuksen ytimessä tulisi tietysti olla ajatus, että lapsi on ensisijaisesti lapsi. Kuulovammaa ei tulisi liikaa korostaa, mutta siihen liittyvät erityistarpeet tulee huomioida. Toispuoleisesti kuulevilla lapsilla on sopivasti mitoitettujen tukitoimien avulla hyvät edellytykset menestyä normaaliluokissa ja integroiduissa erityisryhmissä.
Jos lapsella on todettu toispuoleinen kuulovamma, lisätietoa saa Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitolta, Kuuloliitolta ja muilta alan järjestöiltä. Lapsi on oikeutettu kuntoutukseen ja hänen läheisensä tarvitsemaansa tukeen, mutta tuen ja resurssien saaminen on useammin kiinni vanhempien omasta aktiivisuudesta kuin vaikeammin kuulovammaisten tapauksessa.
