Tämän tekstin lukeminen ei luultavasti tuota sinulle mitään vaikeuksia. Selkeä kirjasin ja riittävä kontrasti takaavat hyvän luettavuuden.
Mutta ajattelepa, jos paperi vaikka kastuisi. Muste leviäisi paperilla ja kirjaimista tulisi epäselviä hahmoja, jotka vielä jotenkuten voisi tunnistaa kirjaimiksi, mutta kaikista sanoista ei hyvällä tahdollakaan saisi selvää? Silloin lukeminen muuttuu vaivalloiseksi, osan sanoista joutuisi arvaamaan. Tekstin sisältämää ajatusta ei täysin ymmärrä, joten lukemiseen väsyy nopeasti.
Kun kuunteluolosuhteet ovat kunnossa, on kuunteleminen tällaisessa tilassa yhtä vaivatonta kuin tämän tekstin lukeminen. Kuunteleminen on ilo, kun voi keskittyä seuraamaan puhujan ajatusta eikä tarvitse jokaisen sanan kohdalla pysähtyä miettimään, mikä sana oli kyseessä.
Valitettavasti kuunteluolosuhteet ovat harvoin ideaaliset. Kuuntelua haittaavat usein erilaiset häiriöt. Kun häiriöitä on riittävästi, täytyy kuuntelemiseen keskittyä kuin suttuisen tekstin lukemiseen. Se väsyttää. Väsyminen heikentää nopeasti kykyä omaksua uusia asioita.
Kuunteluun tuovat häiriöitä erilaiset tekijät. Osa niistä johtuu ympäristön ominaisuuksista, tilan rakenteista, pintamateriaaleista. Osan taas aiheuttavat ihmiset
Seuraavassa on esitelty joitakin häiriöitä ja havainnollistettu niiden vaikutusta puheen kuunteluun.
Jälkikaiunta
Yleisin kuuntelua haittaava häiriö on liian pitkä jälkikaiunta-aika. Jälkikaiuntaa syntyy, kun huonetilassa aiheutettu ääni heijastuu seinä-, lattia- ja kattopinnoista. Nämä heijastukset heijastuvat edelleen ja tilan täyttää vaimentuva ääni. Aikaa, jona tilassa oleva ääni äänilähteen lakattua toimimasta vaimenee 60 desibeliin eli käytännössä kuulumattomiin, kutsutaan jälkikaiunta-ajaksi.
Jälkikaiunta sekoittaa ääntä samaan tapaan kuin yllä olevan kuvan varjot tekstiä.
Puhe koostuu lyhyistä ääni-impulsseista, joiden voimakkuus vaihtelee. Vokaalit sisältävät runsaasti äänienergiaa, mutta useat konsonantit ovat ääniteholtaan vähäisiä. Esimerkiksi h-äänne on vain heikko puhallus.
Kun jälkikaiunta-aika on riittävän lyhyt, kaikki äänteet erottuvat ja sanoista on helppo saada selvää. Kaikuvassa tilassa voimakkaampien äänteiden aiheuttama jälkikaiunta peittää heikommat äänteet ja näin osa informaatiosta peittyy.
Kaaviossa olevat pylväät kuvaavat sanan eri voimakkuudella olevia äänteitä. Pylvään perässä oleva varjo kuvaa jälkikaiunnan aiheuttamaa ääntä. Kun jälkikaiunta-aika on riittävän lyhyt, ehtii voimakkaamman äänen jälkikaiunta vaimentua ennen seuraavaa äännettä, ja näin kaikki sanan äänteet kuullaan selvästi.
Jos jälkikaiunta-aika on pitkä, peittää voimakkaampien äänteiden jälkikaiunta heikommat. Sanasta kuullaan vain osa.
Sopiva jälkikaiunta-aika riippuu tilan käyttötarkoituksesta. Tiloissa, joissa puheviestinnän sujuvuus on tärkeää, suositeltava jälkikaiunta-aika on noin 0,5 s. Tällaisia tiloja ovat muun muassa koulut, päiväkodit, toimistotilat ja terveydenhuollon rakennukset. Tiloissa, jotka on tarkoitettu musiikin soittamiseen ja kuunteluun, jälkikaiunta-ajan tavoitearvo on noin 1,5 – 2,0 s.
Jälkikaiunta-aikaan vaikuttavat tilan koko ja muoto sekä pinta- ja sisustusmateriaalien äänenvaimennuskerroin. Hyvin vaimentavat materiaalit kuten mineraalivillapohjaiset levyt ja erilaiset reikälevyt lyhentävät jälkikaiunta-aikaa. Kovat tasaiset pinnat kuten betoni-, lasi- tai rakennuslevypinnat puolestaan pidentävät jälkikaiunta-aikaa.
Jälkikaiunta-aikaa pienennetään verhoamalla heijastavia pintoja ääntä vaimentavalla materiaalilla. Tehokkainta vaimennus on siihen tarkoitukseen tuotetuilla niin sanotuilla akustiikkalevyillä, mutta kaikki pehmeät pinnat kuten ryijyt, matot, kalusteiden pehmusteet – jopa huonetilassa olevat ihmiset – imevät ääntä.
Jälkikaiunta-aika, kuten lähes kaikki äänimaailman ilmiöt, on riippuvainen taajuudesta. Äänen eri taajuudet heijastuvat ja imeytyvät eri tavalla riippuen pinnan ominaisuuksista. Tarkkoja jälkikaiunta-aikamittauksia tehtäessä, jälkikaiunta-aika ilmoitetaankin taajuuskaistoittain. Yleensä käytetään näiden perusteella laskettua keskiarvoa.
Taustamelu
Toinen kuunteluun häiriötä aiheuttava tekijä on taustamelu. Taustamelua voi olla ilmanvaihdon aiheuttama suhina, koneiden ja laitteiden aiheuttamat äänet, liikenteen melu. Taustamelu on sitä häiritsevämpää, mitä voimakkaampaa se on. Myös melun taajuusjakauma vaikuttaa melun häiritsevyyteen. Luonnollisesti kuuloalueen ulkopuolelle jäävä melu ei häiritse kuuntelua, mutta siitä voi olla muita haittoja.
Taustamelu on kuin tekstin lukemista häiritsevä taustakuvio
Kaikuisassa tilassa myös häiriöäänet kertautuvat ja niiden häiritsevyys lisääntyy.
Toisten ihmisten puhe
Kuuntelua häiritsevänä tekijänä toisten ihmisten puhe on kaikkein hankalinta. Jos häiritsevä puhe on riittävän hiljaista, voimme vielä keskustella oman puhekumppanimme kanssa. Mitä voimakkaampaa häiritsevä puhe on, sitä vaikeampi on saada selvää keskustelutoverimme puheesta.
Mitä lähempänä häiriöääni on kuunneltavaa puhetta, sitä enemmän se häiritsee.
Kun koululuokassa on kuulovammainen oppilas, tulisi pyrkiä siihen, että puhutaan yksi kerrallaan. Ryhmätyötilanteet, joissa oppilaat jaetaan ryhmiin luokan eri osiin, voivat olla kuulovammaiselle täysin mahdottomia. Ryhmä, jossa kuulovammainen on, kannattaa sijoittaa omaan rauhalliseen tilaan, jolloin toisten ryhmien puhe ei häiritse.
