Mikrotia tarkoittaa pienikorvaisuutta. Mikro tarkoittaa pieni ja otis on korva. Suomessa syntyy vuosittain 20-30 lasta, joilla on jonkinasteinen pienikorvaisuus tai korvalehden epämuodostuma. Lievemmissä muodoissa korvalehti saattaa olla reilusti ”höröllään”, pieni ja pyöreä tai korvalehti saattaa puuttua kokonaan ja samoin korvakäytävä saattaa olla ummessa. Tällainen pienikorvaisuus saattaa olla sekä yksipuolinen että molemminpuolinen. Yksipuolinen on yleisempi. Joskus pienikorvaisuus saattaa liittyä muuhun oireyhtymään kuten esimerkiksi Treacher Collins –oireyhtymään. Joskus tähän saattaa liittyä se, että kasvojen muoto on hiukan epäsymmetrinen ja alaleuka on pieni.
Kuulo on useimmiten normaali sisäkorvassa mikrotiakorvankin puolella. Ääni ei kuitenkaan pääse sisäkorvaan saakka, jos korvakäytävä on ummessa. Yksikorvaisen mikrotialapsen puheen kehitys alkaa yleensä samoihin aikoihin kuin tavallisen kaksikorvaisenkin normaalikuuloisen lapsen puheen kehitys. Kuitenkaan yhdellä korvalla ei kuule yhtä hyvin kuin kahdella. Yhdellä korvalla kuunnellessa ei ole suuntakuuloa, joten ei voi päätellä mistä suunnasta ääni tulee. Lisäksi yhdellä korvalla kuunnellessa on puheen erotuskyky vähäisessäkin taustamelussa niin paljon alentunut, että tuolloin joutuu lapsi ja yksikorvainen aikuinenkin lukemaan hyvin paljon huulilta puheen erotuskyvyn avuksi.
Tämä saattaa monessa tapauksessa aiheuttaa puheen ja etenkin kielellisen kehityksen viivästymistä. Koska toisella korvalla kuulee hyvin, ei kirjainten ääntämisessä ole sen enempää puutteita kuin muillakaan lapsilla. Sen sijaan sanavarastossa ja käsitteiden ymmärtämisessä saattaa olla niinkin paljon puutteita, että lapselle joudutaan hakemaan koululykkäystä puutteellisen kielellisen kehityksen vuoksi. Koska tällainen riski on olemassa, tulisi yksikorvaisen lapsen kielellistä kehitystä seurata tiiviisti.
Mikäli on kyseessä molemminpuoleinen mikrotia lapsi saa jo alle vuoden ikäisenä joustavanauhaisen pääpannan, johon on kiinnitetty kuulokoje. Täten kuuntelu ja kuulonharjoitus pääsee alkuun. Tämän jälkeen voidaan siirtyä luujohtokuulokojeeseen (ns. BAHA), joka pienellä titaaniruuvilla kiinnitetään korvan taakse. Tällainen luujohtokuulokoje voidaan myös asentaa yksikorvaisen mikrotialapsen korvan taakse suuntakuulon ja puheen erotuskyvyn parantamiseksi.
Noin 7-8 vuoden iässä voidaan aloittaa myös korvalehden parannusleikkaukset. Korvalehden koosta ja muodosta riippuen vaaditaan joskus kaksi tai kolmekin eri leikkausta. Tulokset ovat viime vuosina olleet hyviä. Sen sijaan korvakäytävän avaaminen silloin, kun korvakäytävä on ummessa, ei ole vielä onnistunut leikkauksissa yhtä hyvin. Toistaiseksi parempi vaihtoehto kuulolle on luujohtokuulokojeet kummallekin puolelle, jos on molemminpuoleinen mikrotia kyseessä ja yksikorvaiselle tietenkin vain mikrotiakorvan puolelle.
Kasvojen ja pään alueen poikkeavuus vastasyntyneellä vauvalla voi olla vanhemmille vaikeakin kokemus, varsinkin jos he eivät aiemmin ole nähneet toista samannäköistä lasta. Näin voi olla, vaikka toisella vanhemmista olisi samankaltainen muutos. Tämän vuoksi ja myös kuntoutuksen alkuun saattamiseksi on Kuuloliiton kuntoutuskodissa ja Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitossa järjestetty kursseja näille lapsille perheineen. On hyvin tärkeätä että perheet saavat vertaistukea ja voivat puhua kokemuksistaan keskenään ja lapsetkin tapaavat toisia samannäköisiä lapsia. Kursseja ryhmälle järjestetään muutaman kerran vuosittain, kursseilla saa apua ja tietoa mikrotialapsen tai – aikuisen kuntoutuksesta.
Lähde: Ylilääkäri, Elina Rytsölä: Mikrotia. Avaintietokansio, KLVL ry. 2009. Päivitetty 2013: Päivi Vataja, Harvinaiset-verkosto/Kuuloliitto ry.
