Viittomakielisessä perheessä lapsi oppii luontevasti viittomakielen äidinkielenään. Lapsi saa pääsyn viittomakieliseen yhteisöön ja kulttuuriin, jolloin viittomakieli kehittyy omalla painollaan. Jos viittomakielisessä perheessä halutaan panostaa puhekielen oppimiseen viittomakielen rinnalla, on mietittävä miten lapsi saa kuulla riittävästi puhetta, jotta se voisi kehittyä täysipainoisesti. Kuulokojeen/sisäkorvaistutteen avulla vaikeastikin kuulovammainen lapsi voi oppia myös sujuvan puhekielen, mutta se edellyttää ensin kuulemaan oppimista ja riittävää puheen kuulemista, jotta puhutun kielen kehitys pääsee vauhtiin.
Puhekielen oppimisessa on oleellista että vanhemmat sitoutuvat tavoitteeseen ja tukevat tätä myös kotona normaalissa arjessa. Kuntoutusohjaaja ja puheterapeutti ovat erityisesti kuulovammaisille vanhemmille tärkeitä yhteistyökumppaneita, koska he voivat tukea niissä asioissa, mitkä vanhemmille ovat hankalia. Puheen kuntoutuksessakin on erilaisia painotuksia ja auditiivis-verbaalinen terapia (AVT) on eräs perhekeskeinen malli, jota on onnistuneesti sovellettu kuurojen vanhempien lasten kanssa.
AVT on kuntoutusmuoto, jonka avulla kuulovammaisen lapsen vanhemmat saavat ohjausta, miten he arjessa voivat tukea ja auttaa lastaan kehittämään puhuttua kieltä kuuntelemalla ja käyttämällä kuuloaan, kuulokojeitaan ja/tai sisäkorvaistutteitaan optimaalisesti. (Alexandersson A. 2011)
Riippuen vanhemman omasta kuulon asteesta, lapsen kuuntelemaan oppiminen voi olla uuden oppimista molemmille: sekä vanhemmalle että lapselle. Kun lapsi opettelee kuulemaan, on tärkeää, että kuulokojeita/sisäkorvaistutteita käytetään mahdollisimman paljon, ts. mahdollisimman suuren osan hereillä oloajasta. Tämä vaatii joskus vanhemmalta työstämistä, jos kojeiden käyttö on itselle aikanaan ollut epämieluisaa. Tekniikka on kuitenkin kehittynyt ja siksi oikeilla säädöillä, sekä vanhempien kannustuksella ja kärsivällisyydellä lapsi useimmiten ajan myötä oppii käyttämään kojeitaan, jos niistä on hänelle hyötyä. Jos vanhemmalla herää huoli säätöjen sopimattomuudesta, kannattaa ottaa yhteys omaan kuulokeskukseen tai keskustella asiasta puheterapeutin kanssa.
Äänten tunnistaminen ja erottelu on tärkeä kehitysaskel kuulemaan oppimisessa. Lapsen on hyvä oppia ilmaisemaan vanhemmalleen kun on tehnyt kuulohavainnon, jolloin voidaan yhdessä viittoen pohtia mistä ääni on tullut ja mikä sen aiheutti. Oliko se ohi ajava auto, haukkuva koira vai kohiseva vesihana?
Vinkkejä puhekielen tukemiseen
- Kuuntelutaitojen kehittymisen periaatteet ovat samanlaiset kaikilla lapsilla. Lapsi tarvitsee tukea äänien olemassaolon havaitsemiseen. Ensin arkisia ääniä on hyvä osoittaa samalla kun ne kuuluvat: mikroaaltouuni, ovikello, puhelin, askelten kopina, veden virtaus, wc:n vetäminen, koirien ja kissojen äänet, nauru, yskiminen, äidin ääni, isän ääni, mummon ääni. Äänien kuuntelun yhteydessä on hyvä viittoen antaa äänille viittomat sekä kuulevan henkilön kanssa antaa äänille sanat.
- Äänien osoittelun kautta useita, useita kertoja niitä kuunneltuaan merkityksiin yhdistettynä lapsella on mahdollisuus alkaa erottaa mistä em. äänestä on kyse.
- Lapsi oppii reagoimaan tuttuun puheääneen ja lapselle kehittyy hiljalleen mahdollisuus oppia kuuntelemaan puhetta ja siinä hiljalleen useimmin toistuvia sanoja. Helpoimmin lapsi alkaa havaita ja tunnistaa niitä sanoja, jotka toistuvat kaikkien useimmin, yleensä ensimmäisinä mm. oma nimi, ei, äiti, isi .
- Osta lapselle äänikirjoja, joista voi opetella esimerkiksi erilaisia eläinten ja kulkuneuvojen ääniä. Ihmetelkää ääniä yhdessä samalla kun viittoen käytte kirjan tarinaa läpi. Äänikirjojen ja –lelujen hankinnassa kannattaa kysyä puheterapeutilta neuvoja, sillä kaikki pienten lasten äänilelut eivät sovellu kuuntelun harjoittamiseen. Joissain leluissa äänet ovat epäaitoja ja usein epämiellyttäviäkin.
- Jos isovanhemmissa, lähisukulaisissa ja ystävissä on puhekieltä käyttäviä, heitä kannattaa rohkaista aktiivisesti juttelemaan tavallisia arjen asioita, leikkimään, lukemaan ja laulamaan lapselle. Läheiset kannattaa ottaa mukaan joskus puheterapiaan saamaan vinkkejä lapsen puhekielen kehityksen tukemiseen.
- Kotona kannattaa muistaa laittaa televisioon äänet päälle ja katsoa lapsen kanssa suomenkielisiä lastenohjelmia. Erityisesti Pikku Kakkonen ja vastaavat ohjelmat, joissa oikeat ihmiset puhuvat ja kasvot näkyvät, ovat hyödyllisiä puheen kehityksen kannalta. Kannusta lasta kuuntelemaan televisiota induktiosilmukan kautta, mikäli sellainen on käytössä. Tietokoneen, digiboxin sekä dvd:n avulla on mahdollisuus katsoa samaa ohjelmaa useaan kertaan, mikä tukee sanaston omaksumista kertakatselua paremmin.
- Kannattaa hyödyntää läheisiä puistoja ja avoimia perhekerhoja. Niissä lapsi saa kuulla puhetta ja erityisesti muiden lasten tapaaminen on tärkeää. Samalla luotte kontakteja alueen muihin lapsiperheisiin, jotka ovat tärkeitä kun lapsi luo omia ystävyyssuhteitaan.
- Musiikin kuuntelu ja harrastaminen on hyväksi myös kuulovammaisille lapsille. Kannattaa ottaa selvää jos lähistöllä on kuulovammaisille lapsille soveltuvaa muskaritoimintaa. Puheterapeutilta voi kysyä myös vinkkejä lapsen kehitysvaiheeseen sopivista musiikkiäänitteistä, joita voi kotona kuunnella.
- Sanojen kirjoitusasua voidaan myös käydä sormiaakkosten avulla läpi. Viittomakieliset lapset voivat oppia sormiaakkoset hyvinkin varhain ja niitä voidaan käyttää yhteistyössä puheterapeutin ja muiden läheisten aikuisten kanssa. Sormiaakkosten avulla lapsi oppii yhdistämään kuullun äänteen visuaaliseen sormiaakkoseen.
Yhteistyö päiväkodin kanssa
- Jos perhe haluaa tukea puhekielen kehittymistä, päivähoito kannattaa aloittaa varhain.
- Lapsi saa päivähoidossa muilta lapsilta puhekielen mallia. Päivähoitomuodon ja ryhmän valintaan on siis kiinnitettävä erityistä huomiota. Esimerkiksi liian suuri ja meluisa ryhmä ei ole puheenoppimiselle suotuisa. Ryhmässä kannattaa olla esimerkiksi vähän isompiakin lapsia, jolloin lapsi kuulee riittävän kehittynyttä puhetta.
- Ryhmän aikuisten tulee sitoutua lapsen tukemiseen ja toimia tiiviissä yhteistyössä vanhempien, kuntoutusohjaajan, puheterapeutin sekä kuulokeskuksen kanssa, jotta yhteiset tavoitteet ovat kaikille selvät ja toimitaan yhteisiä tavoitteita tukien.
Lähteet:
Alexandersson, A. 2011: Auditory-verbal therapy (AVT). Lehto, E., Parkas, R., Hyvärinen, H. (toim.): Ilo kommunikoida – kommunikaatiomuodot esittelyssä. Satakieliohjelma, LapCI ry.
