Kielen ja kommunikointitaitojen kehityksen edellytyksenä on vuorovaikutus. Vauvan mahdollisuudet vuorovaikutukseen alkavat heti syntymästä. Alkuun vuorovaikutukseen riittävät kosketus, katse ja ääni. Puhumista ei kannata lopettaa, vaikka vauvalla todettaisiin kuulovamma. Vaikeastikin kuulovammainen lapsi voi aistia äänen kehollaan, mutta tällöin erityisesti katseen ja kosketuksen merkitys korostuu. Kun aikuinen vastaa lapsen sanattomiin viesteihin, lapsi kokee vuorovaikutuksen mielekkäänä.
Vauvan kasvaessa sanallinen kommunikaatio tulee yhä merkittävämmäksi. Kuulovammaisen lapsen kanssa on hyvä kiinnittää erityistä huomiota kommunikaation kehitykseen. Mikäli lapsen kuulonkuntoutus ei ole vielä alkanut tai on hyvin alkuvaiheessa, erilaiset puhetta tukevat visuaaliset menetelmät tai viittomakieli varmistavat kommunikaatioedellytykset kuulotilanteesta riippumatta. Puheen kehityksen edetessä visuaalisten tukimenetelmien merkitys yleensä vähenee. Vaikeasti kuulovammaisten lasten kohdalla niitä voidaan silti edelleen tarvita tilanteissa, joissa kuuleminen on vaikeaa tai mahdotonta. Viittomakieli voi jäädä puheen rinnalle lapsen toiseksi kieleksi, mikäli näin halutaan.
Kuulokeskuksen puheterapeutti miettii yhdessä vanhempien kanssa, mitä tukea lapsi tarvitsee kommunikaatiotaitojen ja kielen kehitykseen. Tarvittaessa lapselle järjestetään puheterapiaa ja/tai kommunikaatio-opetusta. Ratkaisevinta on kuitenkin kodin arjessa tapahtuva vuorovaikutus ja kielimallin antaminen.
