Kuulovammainen oppilas ja vieras kieli

Globalisoituneessa maailmassa on tärkeää osata useampaa kuin yhtä kieltä. Vieraan kielen opiskelu saattaa olla kuulovammaiselle oppilaalle haastavaa, mutta lapsi voi kuulovammastaan huolimatta olla kielellisesti lahjakas.

Tuen tarve opiskelussa on aina yksilöllistä. Oppimisolosuhteet tulisi räätälöidä oppilaan kykyjä vastaaviksi. Alkuun kannattaa panostaa ja tukitoimia voi olla ennakoivasti ja varmuuden vuoksi. Niistä voidaan luopua, kun ne alkavat näyttää tarpeettomilta. Kuulovammaisen oppilaan kielenoppimista kannattaa tukea myös kotona.

Tukitoimista ja kodin tuesta huolimatta vieraan kielen opiskelu voi tuottaa huonokuuloiselle oppilaalle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Silloin voidaan harkita kielen oppimäärän mukauttamista tai oppilaan vapauttamista kokonaan kielen opiskelusta. Mukautettua opetusta tai opetuksesta kokonaan vapauttamista kannattaa kuitenkin harkita tarkoin. Se saattaa myöhemmin haitata jatko-opintoihin pääsyä ja niissä menestymistä.

Kuulovammaisen oppilaan kielivalinta

Kun pohditaan kielivalintoja, vanhempien on hyvä miettiä oppilaan äidinkielen taitoja.
Kuulovamman vaikutus kannattaa huomioida: mitä apuvälineitä on käytössä, millainen kuulovamma on ja minkä ikäisenä se todettiin.
Monen vieraan kielen opiskelu saattaa olla huonokuuloiselle raskasta.
Monelle huonokuuloiselle on kaikkein helpoin opiskella kieliä, joiden kirjoitus- ja ääntämisasu muistuttavat toisiaan, esimerkiksi saksa ja ruotsi.
Joillekin voi olla hyötyä viittomakielen opiskelusta vieraana kielenä.
Tärkein tekijä on kuitenkin lapsen oma motivaatio. Jos lapsi haluaa opiskella jotain kieltä, on aikuisen tehtävä tukea eikä anneta kuulovamman itsessään olla rajoittavana tekijänä.

Vieraan kielen oppiminen voi olla haasteellista

Vokaaleja on muissa kielissä suomeen verrattuna vähän ja konsonantteja on paljon. Vokaalit tukevat konsonanttien kuulemista ja konsonanttiyhdistelmät ovat erilaisia kuin suomen kielessä.
Kuulovammaisella oppilaalla sekoittuvat usein samantapaiset äänteet (konsonanteista k – p t, m -n, s – t ja vokaaleista y – i ja e – ö) ja sanojen alut ja loput jäävät kuulumatta. Huulilta lukiessakin osa äänteistä sekoittuu. Siksi oppilaalla saattaa olla todellisia vaikeuksia vastata esimerkiksi kysymykseen: Where can you see a cat / hat / rat / bat?
Sävelkulku, tempo ja rytmi ovat erilaisia kuin suomen kielessä, jolloin yksittäisten sanojen erottaminen toisistaan vaikeutuu.
Huulilta lukeminen on vaikeaa koska, sanan ääntämis- ja kirjoitusasu poikkeavat toisistaan.
Epävarmojen sanojen arvaaminen ja päättely eivät onnistu kuten äidinkielessä.
Jos muiden oppilaiden vastausten kuuleminen on hankalaa, kielen kertaaminen kuulon avulla jää vähäisemmäksi kuin muilla. Luokassa on usein taustahälyä, ja toinen oppilas ei välttämättä ole paras puhemalli kuulovammaiselle oppilaalle.
Kuunteluharjoitukset äänitteiden avulla voivat olla haastavia jos niillä on taustaääniä tai äänen laatu ei ole riittävän hyvä.
Kieltä ei myöskään omaksu luonnostaan kuin normaalikuuloisilla ikätovereilla, esimerkiksi TV-ohjelmia katsellessa ja musiikkia kuunnellessa.

Kielen oppimista voi tukea sekä kotona että koulussa

Kuulovammainen oppilas saattaa tarvita erityisesti kieliopintojen alkuvaiheessa runsaasti ohjausta, jotta hän oppisi kuuntelemaan vierasta kieltä ja ääntämään oikein.

Koulussa:

Pehmeä lasku vieraaseen kieleen auttaa aina, kielisuihkutusta kannattaa tarjota jo alkuopetuksessa.
Opettajan kanssa on hyvä keskustella ennen opiskelun aloittamista. Hänelle kannattaa kertoa kuulovammasta ja oppilaan tarvitsemasta tuesta sekä painottaa hyvien kuunteluolosuhteiden merkitystä.
Hyvät kuunteluolosuhteet on kuulon kautta oppimisen perusedellytys. Oppilaalla tulee olla riittävät apuvälineet (esim. FM-laite) ja ryhmä- ja parityöskentelylle tulee järjestää rauhallinen tila.
Kuuntelemista voi tukea tekstein ja useaan kertaan kuunteleminen auttaa. Äänimateriaalit voi pyytää kotiin kuunneltavaksi tai käyttää verkkoaineistoja.
Opettaja tai avustaja voi lukea kuunteluosuudet ääneen, jolloin kuulovammainen oppilas näkee myös huulion. Opettaja voi myös toistaa muiden vastauksia mahdollisimman paljon.
Visuaalista materiaalia on hyvä käyttää oppimisen tukena, esimerkiksi tekstiä ja kuvia. Varsinkin pieniä koululaisia kuva-sana-yhdistelmät auttavat vieraan kielen opiskelussa. Harjoituskirjan tehtävät kannattaa laittaa näkyville tehtäviä tarkistettaessa esim. dokumenttikameran avulla.
Kaikilta kuulovammaisilta oppilailta ei kuullun ymmärtäminen onnistu, jolloin korvaava taito on luetun ymmärtäminen.
Tarvittaessa voi tehdä yhteistyötä puheterapeutin ja erityisopettajan kanssa ja harjoitella ääntämistä, puhumista sekä vieraan kielen huuliltalukua.

Kotona:

Sormiaakkosilla ja/tai vinkkipuheella voi tukea kieltenopiskelua. Sormiaakkoset helpottavat kirjoitetun kielen oppimista ja voi jollain tavalla myös visualisoida sanojen ääntöasua. Vinkkipuhe auttaa saamaan selvää vieraan kielen äänteistä ja oppimaan sanojen lausumisen oikein. Kun puhuja lisää puheeseen vinkin, lapsi pystyy lukemaan sanan ääntämisasun ja toistamaan sen. Tämä auttaa etenkin silloin, kun lapsen on vaikea ymmärtää eroa äännetyn ja kirjoitetun sanan välillä.
Ääntämismerkit eli foneettiset merkit kannattaa huolella opetella: sanan ääntöasun voi kirjoittaa tavallisilla kirjaimilla muistin tueksi.
Kahdenkeskisten lukuhetkien järjestäminen kotona tukee myös oppimista. Oppikirjan tekstejä voi lukea yhdessä aikuinen edellä, lapsi perässä. Uusiin teksteihin kannattaa tutustua ennakkoon kotona ja kuunnella äänitteet jo ennen oppituntia.
Kotona kannattaa hyödyntää digitaalisia oppimateriaaleja ja varmistaa, että lapsella on hyvät välineet kuunteluun suoraan tietokoneelta. Videoiden valinnassa on hyvä kiinnittää huomiota äänen laatuun ja huulion näkymiseen. On hyvä myös rohkaista lasta vieraan kielen käyttöön internetissä ja peleissä.
Kannattaa lainata tai ostaa oppilaan tasolle sopivia kirjoja (kuvakirjat/sarjakuvat/helppolukuiset) ja tehtäväkirjoja, jotta lapsi voi kevyellä tavalla perehtyä vieraaseen kieleen.
Myönteisyys tekee oppimisesta helpompaa. Jos lapsi pelkää kielten tunteja, on hyvä keskustella hänen tunteistaan ja mahdollisista peloistaan.

Kuulovammaisen kieliopintojen arvioinnista

Kuulovamman vaikutus on huomioitava arvioinnissa.
Kuullunymmärtämisen arviointi ei saa vaikuttaa koenumeroa alentavasti (sen voi jättää myös arvioimatta).
Opettajan on hyvä tutustua oppilaan kuulokäyrään. Näin hän osaa arvioida, mikä johtuu väärinkuulemisesta ja mikä taas aiheutuu siitä, ettei oppilas ole omaksunut asiaa. Kuulokäyrän perusteella voi päätellä, millaisia puheen piirteitä on vaikea tai mahdoton kuulla.
Ylioppilaskirjoituksissa voi anoa erityisjärjestelyjä tai vapautusta kuullunymmärtämisestä kuulovamman takia. Anomus pitää toimittaa ylioppilastutkintolautakunnalle hyvissä ajoin. Liitteenä on oltava lääkärintodistus.

Mikäli tukitoimista huolimatta oppilaalla on kielissä haasteita, kannattaa ottaa yhteyttä asuinalueesta riippuen Pitäjänmäen peruskouluun (pääkaupunkiseutu) tai Valteri-verkostoon (muu Suomi). Näiden kautta on mahdollista saada kuulovammaisiin perehtyneeltä ohjaavalta opettajalta tukea oppilaan omaan kouluun.

Kuten kaikessa muussakin, kun tukitoimet ovat kunnossa, vieraan kielen oppimisessa kuulovamma ei ole este, korkeintaan hidaste!