Kuulokojeen tai sisäkorvaistutteen saamisesta on vielä matkaa siihen, että voi huoletta nauttia maailman äänistä. Äänten ja kuuntelun kanssa täytyy edetä pikkuhiljaa.
Tohtori, puheentutkija Norman Erber jakaa matkan kuulemiseen neljään askeleeseen: havaitsemiseen, erottamiseen, tunnistamiseen ja ymmärtämiseen.
Vaikeasti kuulovammaiselle lapselle kaikki äänet ovat uusia. Usein taustalta löytyy aiempia kuulokokemuksia, mutta istutteen tai kuulokojeen avulla tutut äänet kuulostavat usein erilaisilta. Aluksi lapsi ei välttämättä tiedä, millaisia ääniä mistäkin laitteesta tai tapahtumasta tulee.
Seuraa kehitystä ja pidä huoli, että kuulokoje/prosessori on käytössä jatkuvasti valveillaoloaikana. Anna lapselle aikaa kuuntelun oppimiseen. Varmista hyvät kuunteluolosuhteet ja kannusta lasta kuuntelemaan.
Neljä askelta kuulemiseen
1. Äänen havaitseminen
Kuuleeko lapsi äänen? Reagoiko hän siihen? Vauva voi näyttää kuulevansa esimerkiksi räpsäyttämällä silmiään, kääntämällä päätään tai osoittamalla korvaansa. Vanhempaa lasta voi ohjata kertomaan äänistä esimerkiksi ääntelemällä tai piirtämällä.
2. Erilaisten äänien erottaminen
Erottaako lapsi kaksi ääntä toisistaan? Jos matkit lapselle koiraa, hau hau, osaako hän valita kahdesta eri lelueläimestä oikean? Tavoitteena on, että lapsi osaa erotella erilaisia ääniä ja yhdistää äänet muihin aistihavaintoihin, kuten näköaistiin.
3. Äänen tunnistaminen
Jos lapsi kuulee äänen, osaako hän sanoa, mikä se on? Esimerkiksi jos lapsi kuulee kissan maukuvan, muttei näe sitä, osaako hän sanoa, että se on kissa? Tavoitteena on, että lapsi osaa sekä tunnistaa että toistaa kuulemansa äänen.
4. Äänen ymmärtäminen
Ymmärtääkö lapsi, mitä äänet tarkoittavat? Esimerkiksi jos lapsi kuulee tarinan, osaako hän myös vastata siihen liittyviin kysymyksiin tai kertoa sen uudelleen? Tavoitteena on, että lapsi osaa hyödyntää kuulon kautta saatua informaatiota.
Lähteet:
Cochlear Implant Online. Erber’s Hierarchy: The Listening Ladder.
Satakieliohjelma, Lapsi ja sisäkorvaistute, 2013.
