Vuosien varrella sisäkorvaistute-kuntoutustyöryhmissä on opittu hahmottamaan yksilöllisesti yleensä melko realistiset sisäkorvaistutekuntoutuksen tavoitteet ja tarpeelliset kuntoutustoimenpiteet (esim. säännöllinen yksilöpuheterapia, viittomaopetus) huomioiden lapsen lähtötilanne ja tausta. Kuulovammaisista lapsista n. 30–40 %:lla on kuulovamman lisäksi jokin kehitykseen tai käyttäytymiseen vaikuttava lisävamma tai erityisvaikeus.
Tyypillisimpiä näistä ovat kielellinen erityisvaikeus, tarkkaavaisuushäiriö, käyttäytymisongelma, kognitiivisen kehityksen pulmat, näkövamma, neurologiset erityisongelmat, pään, kasvojen ja suun alueiden rakennepoikkeavuudet tai liikuntavamma. Usein tämä ns. lisähaaste vaikuttaa lapsen kokonaiskehitykseen sekä kielelliseen kehitykseen enemmän kuin sisäkorvaistutteella kuntoutettava kuulovamma.
Sisäkorvaistutekuntoutuksessa on mukana useita lapsiryhmiä:
- pienenä istutteet saaneet lapset, joilla ei ole erityisvaikeuksia tai lisävammoja
- lapset, joilla on todettu erityisvaikeuksia tai lisävammoja
- monikieliset ja eri kulttuureista tulevat perheet
- lapset, jotka ovat saaneet istutteen myöhäisellä iällä
- lapset ja nuoret, joille on leikattu istute toiseenkin korvaan usean vuoden viiveellä.
Sisäkorvaistutekuntoutuksen korkein tavoite on saavuttaa hyvät sosiaaliset taidot sekä ikäodotuksen mukainen puheen ymmärtäminen ja ilmaisu eli saavuttaa normaalikuuloisten ikätovereiden kanssa sama kielellinen taso. Tähän tavoitteeseen voidaan päästä erityisesti silloin, kun lapsi saa sisäkorvaistutteet pienenä eikä hänellä ole muita kehitykseen vaikuttavia ns. lisävammoja. Näissä tapauksissa lapsen on myös täysin mahdollista omaksua eri kieliä esim. kaksikielisessä perheessä.
Tämän hetkisen tiedon mukaan n. 12 kk ikä on kirurgian näkökulmasta turvallinen ja kuntoutuksenkin kannalta hyvä aika aloittaa sisäkorvaistutekuntoutus. Maailmalla on leikattu jonkin verran sisäkorvaistutteita myös selvästi alle 1-vuotiaille lapsille, mutta yksiselitteistä näyttöä sen antamasta merkittävästä lisähyödystä kuulon ja kielen kehitykseen ei ole ainakaan toistaiseksi raportoitu.
Myöhäinen implantointi-ikä vaikeuttaa merkittävästi puhekielen omaksumista ja kielellisten taitojen kuroutumista ikäodotuksen tasolle. Vaikka lapsi saattaa tässä tilanteessa oppia tuottamaan sanoja ja arkipuhetta selkeästi, monimutkaisemman kielen hallinta jää usein puutteelliseksi.
Mikäli syntymäkuuron lapsen sisäkorvaistutekuntoutus alkaa vasta alakouluiässä, puheen tunnistuskyky saattaa jäädä hyvin vaatimattomaksi. Implantointi-ikä vaikuttaa merkittävästi kuntoutuksen tavoitteiden asettamiseen.
Myös ns. lisävammat saattavat vaikuttaa merkittävästi sisäkorvaistutteita käyttävien lasten kuuntelutaitojen ja kielen kehitykseen. Vaikka näissä tapauksissa ei saavutettaisi ikätasoista kuulon ja kielen kehitystä, kuntoutus voi silti olla erittäin onnistunutta. Hieno saavutus voi olla sekin, että vanhemmat ja esim. lapsen opettaja ymmärtävät lapsen ilmauksia, vaikka vieras henkilö ei niitä ymmärtäisikään. Erään tutkimuksen mukaan 70 % lapsista, joilla oli lisävamma, saavutti tilannesidonnaisesti ymmärrettävän puheen.
Viittomakielisen perheen lapsi oppii kotona luonnollisesti viittomakielen. Sisäkorvaistutetta käyttävän viittomakielisen perheen lapsen on täysin mahdollista oppia myös puhekieli. Tällöin on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että lapsi käyttää säännöllisesti sisäkorvaistutteita, kotona on äänilähteitä (esim. tv:n ja tietokoneen äänet päällä) ja hänet ohjataan säännöllisesti myös puhuvaan ympäristöön (päiväkoti, kuulevat sukulaiset). Tällöin myös säännöllinen puheterapiakuntoutus on tärkeää.
Erittäin hyvän tuloksen saavuttamisen osatekijät lasten sisäkorvaistutekuntoutuksessa
- vastasyntyneiden OAE/ABR-kuuloseula on käytössä eli kuulovamma löytyy varhain
- kuulokojekuntoutus alkaa ennen 6 kk ikää, koska varhaiset kuulohavainnot ohjaavat aivojen kielitoimintojen kehitystä jo varhaislapsuudessa ja lapsi tottuu pienestä pitäen siihen, että korvien takana on jokin laite
- lapsi saa sisäkorvaistutteet molempiin korviin n. 12 kk iässä, samassa leikkauksessa (tai bimodaalikuntoutus, jos toisessa korvassa on kuulokojeella vahvistettavaa kuuloa). Kaksi istutetta mahdollistaa monien tutkimusten mukaan jonkinasteisen suuntakuulon kehittymisen sekä paremman puheentunnistuskyvyn hälyssä. Huulioluvun tarve vähenee ja lapsi pystyy poimimaan kieltä ympäristöstä laajemmin ja tehokkaammin. Lisäksi mahdollisen laiterikon aikana lapsi kuulee toisella istutteella.
- lapsella ei ole erityisvaikeuksia tai kommunikaatioon vaikuttavia lisävammoja
- lapsen kehitysympäristö saa ohjausta kielen kehityksen tukemiseen ja lähi-ihmisten asenne on aktiivinen ja kuntotuttava
- päiväkodissa ja koulussa järjestetään lapselle mahdollisimman hyvät kuunteluolosuhteet ja käytetään ryhmäkuuntelulaitetta, hyödynnetään kuntoutusohjaajan palveluita ja henkilöstö saa koulutusta liittyen kuulovammaisen lapsen kehityksen tukemiseen
- vanhemmat saavat puheterapeutin ohjausta ja lapsi saa tarvittaessa yksilöpuheterapiakuntoutusta
Alla mainitut kielen kehityksen tulokset ovat tyypillisiä lapsilla, jotka ovat saaneet kaksi sisäkorvaistutetta n. 12 kk iässä, joilla ei ole lisävammoja ja lapsen ympäristö tukee aktiivisesti kielen kehitystä.
• Kuuloikä (aika, jonka lapsi on kuunnellut sisäkorvaistutteilla) 1-4 kk: lapsi reagoi puheäänelle, tunnistaa joitakin sanoja ja yrittää itsekin matkia joitakin sanoja
• Kuuloikä 6-11 kk: lapsi ymmärtää arkipuhetta hyvin, tavoittelee sanoja ja sanayhdistelmiä sekä yrittää laulaa
• Kuuloikä 1-2 vuotta: lapsen puheen ymmärtäminen sekä tuottaminen ovat kuroutuneet ikätasolle ja lapsi tuottaa sanayhdistelmiä
Teksti: puheterapeutti Sari Vikman, Tays Kuulokeskus, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
Teksti on alun perin ilmestynyt osana Sari Vikmanin vuoden 2015 Satakieliseminaariin valmistelemaa artikkelia Sisäkorvaistutekuntoutuksen onnistumisen edellytykset, joka on julkaistu seminaariohjelmassa.
Lisätietoa aiheesta
Kirjallisuutta:
Boons, T., Brokx, J., Frijns, J., Peeraer, L., Philips, B., Verneulen, A., Wouters, J., van Wieringen, A. (2012). Effect of Pediatric Bilateral Cochlear Implantation on Language Development. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine;166(1):28-34
Peterson, N., Pisoni, D., Miyamoto, R. (2010). Cochlear implants and spoken language processing abilities: Review and assessment on the literature. Restorative Neurology and Neuroscience 28:237-250.
Niparko, J., Tobey, E., Thal, D., Eisenberg, L., Wang, N-Y., Quittner, A., Fink, N. (2010). Spoken Language Development in Children Following Cochlear Implantation. The Journal of the American Medical Association; Vol 303, No. 15.
Vlastarakos, P., Proikas, K., Papacharalampous G., Exadaktylou, I., Mochloulis, G., Nikolopoulos, T. (2010). Cochlear implantation under the first year of age-The outcomes. A critical systematic review and meta-analysis. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology 74 119-126.
Nikolopoulos, T., Archbold, S., Wever C., Lloyd, H. (2008) Speech production in deaf implanted children with additional disabilities and comparison with age-equivalent implanted children without such disorders. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology 72, 1823-1828.